Minulle Roope ja Miffe ovat kuin lapsia, ei yhtään vähemmän tärkeitä kuin Avakaan. Edes nyt. Ehkä suhtaudun rakkaisiin koiriini siksi näin, koska kamppailin lapsettomuus-diagnoosin kanssa vuosia ja koirat olivat minun ainoat lapseni ja näin oletin sen myös olevan tulevaisuudessakin. Pelkäsin, että Avan syntymä muuttaisi tätä, mutta ei. Koirat ovat silti niitä maailma rakkaimpia, Avan kanssa, sopusoinnussa. <3
Ajattelen Roopea päivittäin, mietin millaista olisi jos täällä vielä tepsuttelisi menemään... Toissapäivänä tuli Roopen poismenosta 8kk, en itkenyt. Mutta tänään, Roopen 10-vuotispäivänä itken. Odotin tätä päivää niin kovasti. Meidän piti tänä vuonna viettää Ropsun kanssa 40-vuotisjuhlat. Hän 10v, minä 30v. Myös muita ikäviä asioita on tapahtunut elämässäni viimeaikoina, tänään kaikki purkautuu ulos itkuna. Kaikki. :(
Muistoksi (lähinnä itselleni) julkaisen täällä muutamia kuvia miun murusta!
Roope takana luun kimpussa |
Ikivanha kännykkäkuva vuodelta 2005. Roope 3,5-v ja Miffe ihan pikkuinen |
Roope kylässä siskolla |
Roope Mummilla hoidossa |
<3
Ihanille kuville ja muistoille <3
VastaaPoistaVirtuaalisia voimahalauksia sinulle! :) Itse olen aikanani iteknyt itkut jos toiset rakkaan mäyräkoira muruni poismenon vuoksi. Välillä edelleen muistelen karvakuonoa, poismenosta on aikaa jo liian paljon :(
VastaaPoistaIkävä jos muitakin murheita on :( Voimia, voimia!
Voi muru! <3
VastaaPoistaRoope on hengailemassa (ja jahtaamassa) minun kehrääjiäni, siellä isolla vihreällä niityllä. Siellä on varmasti kaikki hyvin.
Anna sen itkun tulla, turha pitää sisälläkään. Itku ja nauru, suru ja ilo. Se on elämää, ja nyt nautit siitä mitä sinulla on. <3 Voimia ja halaus. <3
:( suru tuli puseroon sun puolesta -ja Roopen puolesta. Muistoja on varmasti sekä ihana että vaikea vaalia, voimia sinne kovasti ja lämpöisiä terveisiä Roope-koiralle koirien taivaaseen. <3
VastaaPoistaItkuhan tässä tuli itselläkin. Minullakin varmaan kohta vastaava tilanne edessä, koska kultsuni on jo 12 v. Suren sitä jo etukäteen :( Tsemppiä!
VastaaPoistaVoimia!!!! Se on aina yhtä kamalaa kun joutuu perheenjäsenestä luopumaan!! Tiedän niin tuon tunteen.. Siihen ei auta mikään muu kun aika.. mutta ikuinen kaipuu kaveriin jää!!!!
VastaaPoistaVoi sinua :(
VastaaPoistaKoiranomistajana pelkään itse tuota luopimisen hetkeä. Paljon voimia suruun, Miia.
Iso voimahali täältä minulta. Tiedän miltä tuo tuntuu, ja se koskee todella kovaa. Vuosienkin jälkeen itken yhä ensimmäistä koiraani ajoittain.
VastaaPoistaKoirat ovat todellakin ihmisen parhaita ystäviä, luottavaisia, uskottuja ja aina yrittävät piristää.
Itke rauhassa, se puhdistaa oloa, mutta ei vie muistoja minnekään <3.
Voi rakas Miia muruseni, voimia Sinulle, minulla on melkein saman ikäinen koirus, enkä edes uskalla kuvitella miltä tuntuu sitten joskus...
VastaaPoistaMitkään sanat eivät tietysti lohduta, mutta täältä tulee iso ISO haluas Sinulle ♡
ڿڰۣ இtஇڿڰۣ ڿڰۣ
Halaus täältäkin! Mä oon edelleen sitä mieltä että en voi koskaan enää ottaa koiraa koska se luopuminen on niin raskasta. Meidän Onni kuoli muutama vuosi sitten ja vieläkin surettaa maailman rakkain koira. Meidän pojat nukkuu samassa paikassa, Onni ja Tommi.
VastaaPoistaKoitahan jaksaa Miiaseni!
kaunis kiitos kaikille! <3 <3 <3 <3 :´) *onnen kyynel*
VastaaPoista