Pälinää alennusmyynneistä ja vastine saamaani kritiikkiryöppyyn.... ;)
Olen joskus vuosia sitten ollut ihan hirveä ale-hamstraaja. Kaikkea kivaa piti ostaa kun halvalla sai. Varsinkin vaatteita ja kenkiä ostin ihan hillittömät määrät, enkä niitä edes koskaan (yhtä-kahta poikkeusta lukuunottamatta) käyttänyt. Typeryyttä sanon minä! Monesti humpuukiin törsätty raha oli suoraan pois jostakin pitkäaikaisesta haaveesta, kuten TuplaKupla XL.
Jouluale 2009 muutti kaiken. :) Silloin tein päätöksen olla ostamatta yhtään mitään. Ja voi elämä, miten vaikeeta oli. Olisin tarvinut sitä, tätä ja tota ja mutku ja jos vaikka että.... kävin suorastaan päänsisäistä sotaa ostaako vaikö eikö.
En kuitenkaan sortunut shoppailuun vaan hampaita kiristelemällä välttelin kauppoja (myös verkossa)! Tosin puoliväli-raskauden pakollinen vuodelepo myös hillitsi kaupoissa juoksemista, hih! ;)
Ja oikeastaan se oli helpotus sitten loppukädessä. Rahat säästyi niihin unelmiin ja myöhemmin (helmikuussa) ajattelinkin, että hyvä etten silloin ostanut "soda-pop-karamellin-haudutus-konetta". =D En olisi sillä mitään tehnyt, en ole sen puuttumista huomannut enkä kaivannut, enkä varsinkaan tahtoisi sellaista enää omistaa... HYVÄ MINÄ! :)
Tänäkään vuonna en aio alennusmyynteihin lähteä. Pidän kiinni "uudesta" periaatteesta olla ostamatta mitään, mitä ei todellakaan tarvita tai ole pitempään jo haluttu hankkia. Halpa hinta ei riitä enää syyksi.
Ylläpidän ostoslistaa excelissäni, jota päivitän noin kuukauden välein. Harvoin siihen mitään lisään ja harvoin poistan.
Ostoslistallani on edelleen:
➀ Keittiöremppa kaikkine kalusteineen, koneineen ja remonttitarpeineen
➁ Pappelinan iso valkoinen matto ruokapöydän alle
➂ Muutama puuttuva osa New wave-astiastoon
➃ Uudet aterimet, Alessilla on yhdet kivat... :)
➄ Beiget Loubouttinin korkkarit
➅ Burberryn ajaton perustrenssi musta ja / tai beige
➆ Eero Aarnion valkoinen Pony-tuoli (ei mahdu meille millään, yhyy)
Uusina juttuina listalle on ilmestynyt:
➀ Valkoinen Mochamaster uuteen keittiöön (vanhalla jo uusi koti valmiina)
➁ Uudet kattilat ja uusi paistinpannu (pannu on kiirreellinen)
➂ Joskus vuosien päästä Kaanin valkoista nahkaa olevat Jazz-tuolit
➃ Ja vielä pitemmän ajan päästä Valannin korkeakiiltovalkoinen Ruutu-pöytä
Näitä listalla olevia asioita voisin toki kotiuttaa ilomielin alennuksella (ja ilmankin rahatilanteen salliessa), mutta harvemmin alennus on niin tuntuva, että jaksaisin alkaa etsimällä etsimään kyseisiä tuotteita. Pyrin pysymään ostoslistallani olevissa tuotteissa ja välttämään heräteostoksia viimeiseen asti. Joitakin pieniä ja edullisia koriste-esineitä, kynttilöitä ja somisteita tulee välillä ostettua, mutta niissäkin pyrin pysymään kohtuuden rajoissa. :)
Sitten toiseen asiaan:
Olette saattaneet rivien välistä huomata, että mielialani blogissa ja sen suhteen on ollut hieman alavireinen. :(
Olen jonkun verran saanut kommenttia siitä, että blogissani vain ostellaan ja ostellaan. Se on sekä totta että ei ole. Laitoin blogini pystyyn viime heinäkuussa, puoli vuotta sitten. Sisustuksemme osalta oli silloin isoimmat hankinnat saatu tehtyä (kalusteet) ja niinsanottu punainen lanka löydetty.
Blogini yksi perusperiaatteista on kertoa ja kuvata kaikki eri vaiheet oman kotini "valmistumisesta" ja loppusilauksesta. Välillä mennään syteen ja toisinaan saveen. Tahdon taltioida kaikki visiot ja kokeilut ja sommittelut, jotta opin näkemään ja hahmottamaan asioita paremmin. Tämä on siis myös opiskelua minulle.
Tiedätte varmasti tunteen, joka tulee kun katsoo vanhoja kuvia "voi eiiiiii, mitä mä oikein ajattelin silloin kun noin tein". ;) Jo puolen vuoden aikana olen monesti ehtinyt ajattelemaan noin. Se kertoo mielestäni jonkinlaisesta kehityksestä. *tirsk*
Millainen sitten on sisustusblogi, jossa ei koskaan osteta mitään? Jopa DIY-aiheisissä blogeissa ostellaan... En tiedä miten sen rajan voi vetää, mikä on liikaa ja mikä liian vähän? Vältän ostamasta itselleni turhaa tavaraa, hetken mielihyvää aiheuttavaa mutta nopeasti kyllästyttävää rompetta... Olen jo ehtinyt oppimaan itsestäni muutamia asioita 4-vuoden aktiivisen oman kodin sisustamisen aikana. Tiedän, mitä haluan ja mitä en. Jos olen joskus epävarma, harkitsen ja pähkäilen siihen asti että tiedän vastauksen.
Olen saanut myös palautetta siitä, että ostan kalliita asioita ja olen turhamainen. Omasta mielestäni näin ei ole. Ostan toki esim Ganttia, Aarniota yms. mutta ne kaikki ovat olleet haavelistoillani useamman vuoden. Olen tarkoin harkinnut niiden hankintaa ja ajoittanut sen sellaiseen saumaan, kun varat antavat myöten.
Miksi pitäisi ostaa Etolasta Kartellin-kopio-tuoli, kun unelmani on ostaa SE OIKEA. Mitä väärää siinä teen? Mielummin odotan kuukauden kauemmin ja ostan 120 euroa kalliimman tuolin. Ja en pelkästään merkin takia, vaan siksi, että Kartellin tuoli edustaa minulle itselleni jotakin. Designia ja kestävyyttä, ajattomuutta ja tulevaisuuden "sijoitusta" ja alkuperäisyyttä. Tahdon omistaa asioita ja esineitä, jotka ovat minulle tärkeitä ja vaikka sitten turhamaisuuden nimissä Kartellin Ghost-tuolit ovat minulle juuri niitä! <3 <3 <3
Minua ja blogiani on kritisoitu siitäkin, että ostan kallista Ganttia ja Eero Aarnion tuotteita. Gantin tähtikuvioiduista tuotteista olen tykännyt kautta aikojen, mutta hinnan vuoksi en ole niitä aiemmin raaskinut ostaa. Kun viimein päätin (-20% alennuksella) ostaa torkun ja pari tyynynpäällistä, ajattelin itsekin että olenko ihan seonnut, hih ;). Laatu ja käytännönkokemus kuitenkin vahvistivat päätöstäni / uskallustani hankkia jatkossakin Ganttia ja niimpä olenkin jo useamman Gant-tuotteen onnellinen omistaja. Gantin lakanoissa nukuttuani, en tosiaankaan palaa enää vanhoihin petivaatteisiini. Luulen, etten ole ainoa Ganteissa nukkuja, joka jakaa tämän mielipiteen... =D
Ja hyvin suuresti ihmettelen Aarnion tuotteista saamaani kritiikkiä. Eikö se ole hyvä juttu, että tukee suomalaista designia? Ymmärrän toki, etteivät kaikki pidä Aarnion muotoilusta, mutta itse olen aivan rakastunut ihanan hupsuihin ja lapsenomaisiin valaisimiin ja tuoleihin. Pony-tuoli olisi ihana omistaa joskus... *huokaus*. Blogi kuitenkin kertoo minusta, meidän kodistamme ja sisustuksestamme.
Muutaman asian tahdon vielä loppuun sanoa. Olen saanut paljon kommentteja, jossa kotiamme haukutaan kamalaksi, hirveäksi, rumaksi.... Ja arvostelua siitä, että kotimme on ihan tusinatavaraa, hyi yök sentään... (itseäni ei kiinnosta, vaikka 13:ta tusinasta olisi samanlainen koti). Mielipiteitä on hyvä olla,
eikä sisustustyylistämme ja tavaroistamme tarvitse tykätä. Eikä pyrkimyksenäni ole todellakaan hakea mitään erikoisen persoonallista tyyliä. Ikean Bestå on varmaan yleisin hyllystö-sarja tällähetkellä, tuplakuplaa löytyy kymmenistä tuhansista kodeista, kattolamppumme on ostettu Anttilasta (löytyy joka paikkakunnalta ja verkosta joten kaikkien saatavilla), Riviera Maisonia löytyy varmaankin kaikilta valkoisesta sisustuksesta pitävältä (ja muiltakin)..... Joten en tosiaankaan ymmärrä tätä kaikkea vihaa ja raivoa minkä olen osakseni saanut. Eihän 80m2 kerrostalokoti nyt voi kovin kummoinen ollakaan? :) Me ollaan tavallinen perhe ja meillä on oman näköinen koti. Meidän koti tulee aina olemaan tämän tyylinen ja yksikään parjatuista tavaroista ei ole muuttamassa muualle. Joten älkää enää jaksako, jookos? Kyllä nyt on pointti ihan selvä ja ymmärretty. :) Osui ja uppos niin että tuntui!
Näiden mielipahaa aiheuttavien kommenttien vuoksi aion nyt poistaa kokonaan anonyymi-kommentointi-mahdollisuuden. :(
Pyydänkin nyt kauniisti teitä, ihanat anonyymit (♥kuten murunen Johanna ja moni muu♥) tekemään itsellenne gmail-blogger-tilin, jotta voisimme jatkossakin jutustella kommenttilootan kautta!!!!! <3 <3 <3 Tulisin siitä toooooooosi iloiseksi! :)
Huhhuh, tulipas raskasta tekstiä... Toivon vain, että ymmärtäisitte..... <3