sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Elämästä... :´(

Meidän juhannus alkoi mukavasti. Grillailimme isolla porukalla ja nautimme auringosta. Myöhemmin saimme kuulla, että rakas läheisemme on saanut sydänkohtauksen. :´(
Hän taistelee hengestään teho-osastolla tällä hetkellä...


Olen miettinyt paljon elämää ja elämättä jättämistä. Mitä kaikkea on jäänyt tekemättä, vain sen vuoksi että myöhemminkin ehtii... Mitäs jos ei ehdikkään? Jos aika loppuukin kesken?? 
Minulla oli joskus paljon haaveita, jotka vuosien varrella ovat kadonneet jonnekkin taka-alalle. Nyt on aika kaivaa ne esiin ja alkaa tavoittelemaan niitä. Yhden suuren unelman olen kuitenkin saavuttanut, oman tyttäreni. Se on rakkainta koko maailmassa ja hänen vuokseen lentäisin vaikka kuuhun ja takaisin. <3


Nyt ei ole inspiraatiota kirjoitella sisustusjuttuja, vaikka ne minulle rakas harrastus onkin. Pelonsekaisessa tunnelmassa elämme päivä kerrallaan ja toivomme parasta. Toivoa sentään vielä on ja pidän siitä kynsin hampain kiinni, viimeiseen asti... että rakkaamme selviää omasta kamppailustaan. <3


Kuten Ismo Alanko sanoi "elämme kriisistä kriisiin", välimatkasta tehtäköön se voimavara kohdata elämän nurjapuoli. <3


"Live & Love"

23 kommenttia:

  1. Jaksuja sinne!
    Läheisenne on kuitenkin hyvässä hoidossa..!
    Olen juurikin sitä mieltä, että aina täytyy elää täysillä, ei elää ja säästellä jotain varten.

    VastaaPoista
  2. Kamalaa :( Hurjasti voimia teidän perheelle ja rakkaallenne taisteluun!

    VastaaPoista
  3. <3 Asioilla on aina tapana järjestyä. <3
    Voimia raksu.

    VastaaPoista
  4. Ymmärrän fiiliksesi. Samanlainen tilanne täälläkin, erona varmasti sinun tilanteeseesi on se, että osasimme odottaa läheisen terveydentilan huononemista. Voimia teille kovasti!

    VastaaPoista
  5. Voimia ja voimahaleja Miia rakas <3

    VastaaPoista
  6. Jaksamisia sinne. Toivottavasti saatte hyviä uutisia.

    VastaaPoista
  7. Voimia & jaksamista teille <3
    Tuollaiset yllättävät sairastumiset aina pysäyttävät. Kaksi lapsistani on ollut hengenvaarallisesti sairaana ja ihan tavallista arkea osaan arvostaa nyt erilailla kuin ennen.
    Toivottavasti läheisenne paranee, varmasti lääkärit tekevät kaikkensa häntä auttaakseen!

    VastaaPoista
  8. Voimia!!

    Se on totta, että elämästä ei tiedä koskaan. Onko tämä päivä viimeinen? Onko tämä automatka viimeinen? jne. Pitäs nauttia tästä hetkestä ja elää nyt eikä sitten joskus.

    Itse meinasin menettää isäni keuhkoveritulppaan kun hän oli vasta 48v. Onneksi nykylääketieteen ja fiksun lääkärin isäni porskuttaa edelleen hengissä.

    VastaaPoista
  9. Kiitos kaikille teille ihanille! <3

    Saimme ikäviä uutisia... valitettavasti. . :´(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syvä ja lämmin osanottoni Miia <3 Voimahaleja täältä paljon <3

      Poista
  10. Voimia ja halauksia täältäkin!

    VastaaPoista
  11. Voi ei voi olla totta : (( ihan kauheen paljon haleja sinne <3

    VastaaPoista
  12. Voi.. Ei voi olla totta : (( ihan älyttömän paljon haleja ja voimia tuleviin päiviin <3

    VastaaPoista
  13. Voi ei :`( Paljon jaksamista ja voimia teille!

    Aina tosiaan pitäisi muistaa "elää kuin viimeistä päivää" ja arvostaa ihan tavallista perusarkea. Usein sen valitettavasti muistaa vasta sitten, kun jotain kamalaa tapahtuu, kuten esimerkiksi juuri läheisen menetys!

    Haleja <3

    VastaaPoista
  14. Osanotto! :(
    Täällä samoissa ajatuksissa juurikin tuon asioiden ja haaveiden siirtämisestä aina vaan eteenpäin, koskaan ei tiedä milloin aika loppuu-joko oma aika tai läheisen.
    Täällä juhannus on vietetty sairaalassa oman lapsen vuoksi, ei ensimmäinen kerta mutta aina yhtä yllättävää ja kamalan pelottavaa.

    Jaksamista!

    VastaaPoista
  15. Osanottoni. Miten sitä aina unohtaakaan ne haaveet ja unelmansa, sitten kun jotain tällaista tapahtuu, ne tulevat mieleen.

    VastaaPoista
  16. Otan osaa suureen suruunne, voimia sinulle ja läheisillesi, iso halaus täältäkin !☁இ

    VastaaPoista
  17. Otan osaa suruun <3 voimia todella paljon teille.

    VastaaPoista
  18. Osanottoni! Paljon paljon voimia! <3

    VastaaPoista
  19. Hei vaan. Jotenkin löysin sattumalta blogiisi ja haluan toivoa sinulle voimia surussasi. Meidän suvussa on myös suurta surua juuri nyt, sillä äitini veli, kummisetäni kuoli yllättäen ja hyvin traagisesti muutama viikko sitten. Aika on jotenkin pysähtynyt ja välillä tuntuu, että koko sukumme on täysin lamaantunut siitä, että kaikille läheinen ja rakas ihminen on poissa.

    Tällaiset tilanteet elämässä laittavat kyllä miettimään väkisinkin omaa elämää ja sitä, kuinka pienestä kaikki voi olla kiinni. Siksi olisikin hyvä osaa elää niin, että nauttisi kaikista elämän hetkistä juuri nyt ja tässä hetkessä.

    Meillä on hautajaiset edessä tulevana lauantaina ja hiukan jo etukäteen ahdistaa tuo tuleva päivä. Onneksi pidämme hautajaiset ihan vain oman lähisuvun kesken, sillä tunteet ovat varmasti pinnassa.

    Vielä osanottoni sinulle ja koetetaan vaan elää päivä kerrallaan, kyllä surukin ajan myötä laantuu ja muistot antavat voimaa.

    VastaaPoista

Blogini on muuttanut!
Uusi osoitteeni on http://omakotivalkoinen.casablogit.fi!

Tervetuloa seuraamaan ja kommentoimaan! :)

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.